Luin joku vuosi sitten, että Joseph Kanonin romaanista Jaettu Berliini on tekeillä elokuva. Petyin pahasti, kun se ei tullutkaan Suomessa teatterilevitykseen ja ihmettelin päätöstä, koska näyttelijäkaarti oli varsin nimekästä (George Clooney, Cate Blanchett). Niinpä tämä elokuva oli pakko lainata DVD:llä, kun sen satuin kirjastossa näkemään ja näin arvoitus selvisi.
Elokuva on kuvattu mustavalkoisena 40-luvun film noir -elokuvien tyyliin. Periaatteessa mielenkiintoinen kokeilu, mutta lopultakin vähän väsyttävä. Elokuvan juoni ja väkivaltaisuus on kuitenkin ihan tavallista nykyaikaista Hollywood-kamaa. Elokuva ei pääse visuaalista kikkailua syvemmälle. Tässäkin elokuvassa ärsyynnyin Cate Blanchettin saksalaisesta aksentista englannissa.
Elokuvan teemat ovat samat kuin kirjassa: on rakkaustarina ja on syyllisyys. Motto on "Aina löytyy jotain pahempaa.". Kirjassa syyllisyyttä käsiteltiin monipuolisemmin, ei ollut hyviksiä, koska kaikki olivat tehneet jotain väärin, mutta väärintekijöitäkin oli pakko ymmärtää. Kirja kuvasi muistikuvieni mukaan paremmin koko kansakunnan syyllisyyttä ja sitä kuinka kaikki ei ole niin mustavalkoista. Lenan hahmolle (Cate Blanchett) on elokuvassa annettu tarpeettoman paljon syyllisyyttä ja ymmärtäminen on kovin hankalaa.
Suosittelen lukemaan kirjan, jos teema kiinnostaa, mutta elokuva kannattaa unohtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti