Kirjaparka. Luin tämän ties kuinka monessa osassa ja vielä niin, että jouduin palauttamaan sen kesken kirjastoon ja lukemaan sen koneelta loppuun Project Gutenbergista löytyneestä versiosta. Sen jälkeen se on saanut odottaa bloggausta kai yli kuukauden.
Luin viime syksynä Oliver Twistin ja sen jälkeen ihmettelin, että minkä takia Dickens oikeastaan on klassikko. Henkilöhahmot olivat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja juoni ennalta-arvattava ja tylsä. David Copperfield oli aivan toiselta planeetalta. Henkilöt ovat monipuolisempia ja mielenkiintoisempia. Herkullisia hahmoja on useita, erityisesti tietysti Mr. Micawber ja Uriah Heep. Niin kuin Oliver Twistissä, myös tämän kirjan lopussa kaikki saavat ansionsa mukaan. Tämä ei kuitenkaan häiritse, koska kirjan "hyviksetkin" ovat niin monipuolisia ja inhimillisiä, että heille oikeasti alkaa toivoa kaikkea hyvää.
David Copperfield on osittain omaelämäkerrallinen teos. Hauska yksityiskohta tähän liittyen on se, että kirjassa Copperfieldin vaimoa kuvataan lempeästi, mutta annetaan ymmärtää, että avioliitto olisi käynyt Copperfieldille taakaksi, mikäli vaimo ei olisi sairastunut ja kuollut nuorena. Esipuheen mukan kirjailijan vaimo, joka oli pitkäikäisempi, ei ilmeisesti arvostanut kovasti sitä että häntä kohdeltiin näin tylysti kirjassa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti