Tämän kirjan löysin aikanaan Lukupiiri-blogista. Siihen, että sen löysin ja ostin meni oma aikansa, lukemisesta ja bloggaamisesta puhumattakaan. Nyt huomasin blogin kommenteista, että se on suomennettukin jo aikaa sitten. Hesarissakin on julkaistu arvostelu.
Kirjan idea on se, että Englannin kuningatar innostuu lukemisesta ja sen takia hänen ajatusmaailmansa ja käytöksensä muuttuu aiheuttaen harmaita hiuksia muille. En referoi sisältöä sen enempää, se löytyy noista kahdesta linkatusta arvostelusta.
Kirja tarjoilee ajatuksia sekä lukemisesta että kuningattaren elämästä. Kirjassa on myös paljon kommentteja kuningattaren lukemista kirjoista, mikä sai minut pohtimaan omia lukemiani kirjoja, erityisesti, koska lukulistallani on osittain käytännön syistä paljon englanninkielisiä klassikoita.
Books did not care who was reading them or whether one read them or not. All readers were equal, herself included. Literature, she thought, is a commonwealth; letters a republic. Actually she had heard this phrase, the republic of letters, used before, at graduation ceremonies, honorary degrees and the like, though without knowing quite what it meant. At that time talk of a republic of any sort she had thought mildly insulting and in her actual presence tactless to say at least.
Toinen ihastuttava kohta on esimerkiksi seuraava: She had handicaps as a reader of Jane Austen that were peculiarly her own. The essence of Jane Austen lies in minute social distinctions, distinctions which the Queen's unique position made it difficult for her to grasp. There was such a chasm between the monarch and even her grandest subject that the social differences beyound that were somewhat telescoped.
Kuningatar oppii kuitenkin lukemaan myös Austenia. Kirjallisuus auttaa kuningatar ymmärtämään ihmisluontoa paremmin ja näin hän alkaa ymmärtämää alamaisiaan paremmin. Nyt sopii vain toivoa, että minäkin oppisin jonain päivänä ymmärtämään muita ihmisiä pelkästään lukemalla...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti