Peter Schneider: Muurinylittäjä (Der Mauerspringer)

Tämän kirjan löysin lukulistalleni luultavasti hesarin kaupunkikirjastosta. Kirja toi elävästi mieleeni Wladimir Kaminerin kirjat. Kirja koostuu samalla tavalla pienistä tarinoista ja niistä henkii samalla tavalla se kuinka kirjoittaja rakastaa Berliiniä. Tarinat ovat luonteeltaan synkempiä - onhan Itä-Saksan aikainen Berliini synkempi kuin nyky-Berliini - mutta niissä on sama absurdi perusluonne. Kaikkein synkin osa Itä-Saksan ja muurin historiaa jää kuitenkin käsittelemättä, esim. muurin ylityksessä kuolleita ei mainita ollenkaan.

Nimitarina kertoo miehestä, joka kirjaimellisesti loikkasi muurin ylitse 15 kertaa. Suunta oli vain yllätävästi Länsi-Saksasta Itä-Saksaan. Mies palautettiin joka kerta takaisin, mutta koska Länsi-Saksa ei tunnustanut muuria rajaksi, ei häntä voitu syyttää mistään.

Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että se on kirjoitettu 1982, Itä-Saksan ollessa vielä voimissaan. Se tuo kirjaan aivan erilaisen tunnun kuin myöhempiin, jotenkin jälkiviisampiin ja ostalgiaan nojautuviin kirjoihin. Kirjassa on monia mielenkiintoisia ajatuksia. Esim. kohtaukset, joissa kirjailija keskustelee itä-saksalaisten ystäviensä kanssa ja kuinka ne keskustelut aina kääntyvät siihen että molemmat osapuolet toistavat virallista mantraa. Itä-saksalaisten on loikkaamisen jälkeenkin hankala uskoa siihen, että toisella puolen muuria valtio ei kontrolloikaan kaikkea, vaan esim. mielenosoitukset ja mellakat voivat olla tosissaan spontaaneja. Jo lähtökohdat toisen maailmansodan jälkeen olivat niin erilaisia. Neuvostoliiton miehittämällä alueella pelättiin ja kärsittiin sotilaiden tekemistä raiskauksista, kun taas komeilla amerikkalaissotilailla oli rakkausjuttuja. Ja siinä missä länsi-saksalaiset oppivat ensin sanomaan "Have you chewing gum?", itä-saksalaisten ensimmäiset englanninkieliset sanat olivat "Ami go home.".

Kirja herättää myös pohtimaan sitä kuinka kauan Saksojen yhdistymiseen sopeutuminen on heillä kestänyt. Miltä tuntuu, kun synnyinmaata ei enää ole olemassa? Tätä kirjailija pohtii myös toiseen suuntaan. Hän on 40-vuotias, mutta hänen kotimaansa vain 30.

>>Olen Saksasta.>> Joko tuo lause ei tarkoita mitään tai minä puhun maasta, jota ei löydy miltään poliittiselta kartalta. Silloin kun puhun maasta nimeltä Saksa, minä en tarkoita sen enempää DDR:ää kuin BRD:täkään, vaan maata, joka on olemassa vain muistikuvissani. Jos minulta kysyttäisiin, missä tuo maa sijaitsee, minä en osaisi sijoittaa sitä minnekään muualle kuin historiaan ja kieleen, jota puhun.