Tätä kirjaa hehkutettiin lehdissä ilmestymisensä aikoihin vaikka kuinka paljon, mutta aiheutti kauhean pettymyksen. Nyt bloggaaminen on hankalaa, koska rehellisesti sanottuna Luokkakokous oli mielestäni lattea ja epäuskottava. Olisi paljon kivempaa, jos voisi vain kehua. Ainakin kirja teki lähtemättömän vaikutelman, sillä muistan sen aiheuttaman ärsytyksen edelleen puolen vuoden jälkeen sujuvasti...
Kirjassa on kolme päähenkilöä: Matias, Toni ja Emmi. Toni ja Matias ovat kavereita, vaikka ovat täysin vastakkaisia luonteiltaan ja taustoiltaan. Matias keskittyy menneisyyteen, hän tekee väitöskirjaa historiasta, mutta hänen oma historiansa on pelkkää kuvitelmaa, koska hän on adoptoitu. Hän ei erityisemmin välitä materiasta, mutta tulee keskiluokkaisesta kodista. Toni puolestaan työskentelee it-alalla ja keskittyy voimakkaasti tulevaisuuteen. Hän on köyhästä perheestä ja taloudellinen menestys on hänelle kaikki kaikessa. Ja kappas, Emmi elää nykyhetkessä.
Kaikki kolme ovat käyneet yhdessä koulua ja molemmat pojat ovat kouluajoista lähtien ihastuneita Emmiin. Emmin takia he suostuvat auttamaan luokkakokouksen järjestämisessä, joka toimii taustakertomuksena tapahtumille. Tarinan edetessä Matias kohtaa oman menneisyytensä tavatessaan biologisen äitinsä ja tämä rikkoo kaikki hänen toivekuvitelmansa omasta historiastaan. Tonin tulevaisuus taas muuttuu epävarmaksi, kun hän saa kuulla sairastavansa syöpää.
Henkilöhahmot ovat kovin epäuskottavia yksioikoisuudessaan ja kaavamaisuudessaan. Kirjaa on kutsuttu sukupolviromaaniksi ja kehuttu erityisesti ajankuvan osalta. En tiedä, ehkä olen 80-luvulla syntyneenä liian nuori, mutta minusta koko tarina oli aika kulunut ja lattea. Voi olla, että mielipiteeni olisi laimeampi, jos tätä ei olisi kehuttu niin paljoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti