Seven Pounds (Seitsemän elämää)

Seven Pounds oli katsomisen arvoinen elokuva, ehkäpä kolme tähteä. Suosittelen katsomaan sen lukematta elokuvasta mitään etukäteen. Nimittäin niin hyvä elokuva ei kuitenkaan ollut kyseessä, että uskoisen sen kestävän sen, että juonen tietää jo valmiiksi. Jos et siis ole elokuvaa nähnyt ja se yhtään kiinnostaa, lopeta lukeminen tähän!

Juoni oli omalla tavallaan ärsyttävän naiivi ja pakotti miettimään sitä, että onko oikein esittää itsemurha ratkaisuna syyllisyyteen. Googlailin elokuvan arvosteluja ja huomasin, että se oli herättänyt kristityissä piireissä paljon mielenkiintoa. Tämä ei sinällään ole yllättävää, sillä päähenkilön, Benin, uhrautuminen toisten ihmisten puolesta on selkeä Jeesus-viittaus. Mielenkiintoista tässä oli se, että Benille oli niin tärkeää se, että lahjan saavat ovat hyviä ihmisiä - tämä ei enää sovi kuvaan Jeesuksesta, joka raamatun mukaan uhrautui kaikkien puolesta. Silti oli koskettavaa katsoa, kun Ben rakastui Emilyyn. Tavallaan Ben korvaa sen, että aiheutti rakastettunsa kuoleman sillä, että uhrautuu uuden rakastettunsa puolesta.

Juonen paljastuessa vähitellen, elokuvassa oli varsin voimakkaita hetkiä. Yksi tällainen oli kun vihdoin yhdistin Benin hotellihuoneen - nro. 2 - alkukohtaukseen, jossa Ben tilaa itselleen ambulanssia. Elokuvassa oli myös mukavasti mustaa huumoria: Esimerkiksi hotellin omistajan kysyessä aikooko Ben viipyä siellä kauan, Ben vastaa viipyvänsä siellä kuolemaansa saakka.