Kuvittelin etukäteen tuntevani tämän kirjan, kukapa ei olisi Frankensteinista kuullut. Kuitenkin kirja osoittautui yllätykseksi. Varsinaista kauhua kirjaa lukiessa en juurikaan kokenut. Sen sijaan kirja oli paljon tunteellisempi kuin odotin. Loppujen lopuksi en edes tiennyt hirviöstä tai hirviön luojasta, Victor Frankensteinista, mitään. Jo alku hämäsi täysin: kuka Robert Walton ja mikä ihmeen matka Pohjoisnavalle.
Hirviö itse osoittautui varsin mielenkiintoiseksi ja inhimilliseksi hahmoksi. Hirviö kaipaa kontaktia ihmisiin ja hyväksyntää, mutta ei voi sitä saada, koska näyttää niin kammottavalta. Kaikki muut hahmot hirviötä lukuun ottamatta ovat ärsyttävän hyveellisiä. Hullu tiedemieskään ei ole hullu, vaan lähinnä intohimoinen ja älykäs tutkija, jonka kiinnostuksen kohteet suuntautuivat väärään suuntaan hänen äitinsä kuoleman takia.
Mielenkiintoinen teema kirjassa on se kuinka vaarallista tekninen ja tieteellinen edistys voi olla. Frankenstein varoittaa useasti pyrkimästä liian pitkälle. Tältä osin kirja tuntuu varsin modernilta ja voisi ihan yhtä hyvin viitata esim. muuntogeenisten elintarvikkeiden riskeihin. Tämä teema peilautuu myös mielenkiintoisesti Waltonin pyrkimykseen päästä Pohjoisnavalle. Vaikka sekin on äärimmäisen vaarallinen tavoite, Frankenstein puolustaa sitä ja haukkuu miehistön pataluhaksi heidän alkaessa kapinoida.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanninkielinen klassikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanninkielinen klassikko. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. toukokuuta 2009
torstai 23. huhtikuuta 2009
Thomas Hardy: Tess of the D'Urbervilles (Tessin tarina)
Kirjan juoni on lyhyesti seuraava: Nuori maalaistyttö Tess joutuu miehen viettelemäksi ja sen kuultuaan hänen aviomiehensä hylkää hänet heidän hääyönään. Näiden tapahtumien johdosta tapahtuu lopulta murha. Juoni oli suunnilleen näin kerrottuna myös takakansitekstissä, joten tapahtumat eivät varsinaisesti päässeet yllättämään. Sen sijaan jännitys keskittyi siihen kuka murhaa kenet ja koska.
Hardy kuvaa Tessin kohtaloa uskomattoman kauniisti ja myötätuntoisesti. Tess kuvataan erittäin puhtoisena ja kunnollisena hairahduksesta huolimatta. Tessin perhe ei ole varsinaisesti kiiltokuva-ainesta, niinpä hänestä ei voi olla pitämättä ja suhtautumatta myötätuntoisesti kaikesta kunnollisuudesta huolimatta.
Kirjassa on useita tärkeitä teemoja. Minulle läheisin on tasa-arvon teema. Odotukset naisia kohtaan ovat kohtuuttomia. Angelilla (aviomies) on ollut oma hairahduksensa, mutta hän hylkää Tessin silti. Ylipäätänsä miehet hallitsevat naisia. Kaikki naiset lakoavat Angelin edessä ja enemmän tai vähemmän menettävät järkensä.
Toinen tärkeä teema on luokkayhteiskunta. Tessillä on hieno suku, joka on vajonnut alas. Tämän avulla Angel uskoo saavansa muut arvostamaan Tessiä, vaikka hän onkin maalaistyttö. Toisaalta Alec (viettelijä) on nousukasmainen, eikä ole sydämeltään sivistynyt. Vain rahalla on yhteiskunnassa merkitystä, sillä saa jopa ostettua vanhan sukunimen.
Hieno kirja, suosittelen!
Hardy kuvaa Tessin kohtaloa uskomattoman kauniisti ja myötätuntoisesti. Tess kuvataan erittäin puhtoisena ja kunnollisena hairahduksesta huolimatta. Tessin perhe ei ole varsinaisesti kiiltokuva-ainesta, niinpä hänestä ei voi olla pitämättä ja suhtautumatta myötätuntoisesti kaikesta kunnollisuudesta huolimatta.
Kirjassa on useita tärkeitä teemoja. Minulle läheisin on tasa-arvon teema. Odotukset naisia kohtaan ovat kohtuuttomia. Angelilla (aviomies) on ollut oma hairahduksensa, mutta hän hylkää Tessin silti. Ylipäätänsä miehet hallitsevat naisia. Kaikki naiset lakoavat Angelin edessä ja enemmän tai vähemmän menettävät järkensä.
Toinen tärkeä teema on luokkayhteiskunta. Tessillä on hieno suku, joka on vajonnut alas. Tämän avulla Angel uskoo saavansa muut arvostamaan Tessiä, vaikka hän onkin maalaistyttö. Toisaalta Alec (viettelijä) on nousukasmainen, eikä ole sydämeltään sivistynyt. Vain rahalla on yhteiskunnassa merkitystä, sillä saa jopa ostettua vanhan sukunimen.
Hieno kirja, suosittelen!
lauantai 7. maaliskuuta 2009
David Copperfield
Kirjaparka. Luin tämän ties kuinka monessa osassa ja vielä niin, että jouduin palauttamaan sen kesken kirjastoon ja lukemaan sen koneelta loppuun Project Gutenbergista löytyneestä versiosta. Sen jälkeen se on saanut odottaa bloggausta kai yli kuukauden.
Luin viime syksynä Oliver Twistin ja sen jälkeen ihmettelin, että minkä takia Dickens oikeastaan on klassikko. Henkilöhahmot olivat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja juoni ennalta-arvattava ja tylsä. David Copperfield oli aivan toiselta planeetalta. Henkilöt ovat monipuolisempia ja mielenkiintoisempia. Herkullisia hahmoja on useita, erityisesti tietysti Mr. Micawber ja Uriah Heep. Niin kuin Oliver Twistissä, myös tämän kirjan lopussa kaikki saavat ansionsa mukaan. Tämä ei kuitenkaan häiritse, koska kirjan "hyviksetkin" ovat niin monipuolisia ja inhimillisiä, että heille oikeasti alkaa toivoa kaikkea hyvää.
David Copperfield on osittain omaelämäkerrallinen teos. Hauska yksityiskohta tähän liittyen on se, että kirjassa Copperfieldin vaimoa kuvataan lempeästi, mutta annetaan ymmärtää, että avioliitto olisi käynyt Copperfieldille taakaksi, mikäli vaimo ei olisi sairastunut ja kuollut nuorena. Esipuheen mukan kirjailijan vaimo, joka oli pitkäikäisempi, ei ilmeisesti arvostanut kovasti sitä että häntä kohdeltiin näin tylysti kirjassa...
Luin viime syksynä Oliver Twistin ja sen jälkeen ihmettelin, että minkä takia Dickens oikeastaan on klassikko. Henkilöhahmot olivat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja juoni ennalta-arvattava ja tylsä. David Copperfield oli aivan toiselta planeetalta. Henkilöt ovat monipuolisempia ja mielenkiintoisempia. Herkullisia hahmoja on useita, erityisesti tietysti Mr. Micawber ja Uriah Heep. Niin kuin Oliver Twistissä, myös tämän kirjan lopussa kaikki saavat ansionsa mukaan. Tämä ei kuitenkaan häiritse, koska kirjan "hyviksetkin" ovat niin monipuolisia ja inhimillisiä, että heille oikeasti alkaa toivoa kaikkea hyvää.
David Copperfield on osittain omaelämäkerrallinen teos. Hauska yksityiskohta tähän liittyen on se, että kirjassa Copperfieldin vaimoa kuvataan lempeästi, mutta annetaan ymmärtää, että avioliitto olisi käynyt Copperfieldille taakaksi, mikäli vaimo ei olisi sairastunut ja kuollut nuorena. Esipuheen mukan kirjailijan vaimo, joka oli pitkäikäisempi, ei ilmeisesti arvostanut kovasti sitä että häntä kohdeltiin näin tylysti kirjassa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)